Mietiskelin tässä, että miten sitä nasevasti voisi sanoa sen, mitä tässä aion sanoa. Sitten jostain mieleni sopukoista tuli otsikossa oleva lause, joka kuulosti tutulta. Googletettuani hetken havaitsin, että kyseessä on näköjään USA:n armeijan vanha slogan, be all you can be. Vaikka yhteys tökkiikin, on tuo mielestäni pirun hyvin laukaistu.
Toinen, ehkä vielä sopivampi lausahdus tilanteeseen voisi olla "ole mitä olet", mutta se ei kalskahda yhtä komealta ja mahtipontiselta. Tämä kirjoitus näet säestää sitä, että julkistan blogin aiempaa suuremmalle yleisölle, josta joku kenties jopa lukee tätä. Tähän asti lukijoita on tietääkseni ollut melko vähän, vaikka blogilistalla olenkin. Päätöstä seurasi pieni pohdinta. Haluanko jakaa jonkun kanssa nämä lätinäni? Miksi oikeastaan kirjoitan näitä? Heittäisinkö osoitteen vain jollekin, vai näkyvämpää paikkaan?
Yleensä olen ollut varjoissa heiluva hahmo. En ole noudattanut otsikon ohjetta. En ole elänyt vahvasti, vaikka tavallaan pyrinkin luomaan itsestäni täydellistä hahmoa. En ole myöskään paljastanut itsestäni kovinkaan paljoa ainakaan julkisissa keskusteluissa. Kompromissiratkaisun teen nytkin, sillä joka paikkaan ei tätä julkisteta. Kuitenkin, nyt otan pienen askeleen toiseen suuntaan. Toinen sitaatti: "ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee mitään muutakaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti