Noin 18-vuotiaana tein "taideteoksen", johon leikkelin ja keräsin erilaisia lyhyitä sitaatteja, kuvia ja juttuja, ja yhdistin nuo sitten jonkinlaiseen kaoottiseen muotoon. Teos on mielestäni onnistunut, ja kuvaa hyvin minua ja sielunmaisemaani, ainakin silloista. Kohtuullisen pian eräs melko näkyvä juttu työssä alkoi ärsyttää minua. En kuitenkaan poistanut sitä, vaikka joitain muita juttuja korvasinkin toisella. Otin sellaisen kannan, että itseen ärsyyntyminen on luonnollista, ja teos ei kuvaisi minua, ellei jokin osa siinä ärsyttäisi.
Niin julmetun hyvä kuin tuo perustelu onkin, se on myös melko kalteva pinta. Samalla logiikalla voisin oikeuttaa monta ärsyttävää juttua ja vielä useamman täysin tylsän jutun. Itse asiassa voisin kuitata koko homman sillä, että olen usein aika tylsä tyyppi. Lopputulos olisi se, että teoksessa olisi paljon ärsyttävää ja tylsää kamaa, ja vähemmän hyvää kamaa. Näin ollen teos olisi huonompi. Vai olisiko? Onko parempi kuvata tyylikkäästi hyviä puoliaan, vai realistisesti kuvata kokonaisuutta. Onko totuus liian tärkeä sivuutettavaksi, vai onko parempi keskittyä esittelemään hienouksiaan? Työhaastattelijat valitsisivat jälkimmäisen. En ole koskaan pitänyt siitä pelistä.
Esipuhe varsinaiseen juttuun uhkasi lähteä käsistä, joten jätin sen vähän ilmaan leijumaan. Varsinainen asia oli siis blogini nimi, jota jo aiemmin kirosin. Se on niin sanotusti vitun ärsyttävä. Voisin ottaa tähän samanlaisen näkökulman kuin tuohon taiteiluuni, ja antaa sen olla, mutta en tee sitä tällä kertaa. Ensinnäkään blogini ei kuitenkaan kuvaa minua kokonaisuutena samalla tavalla kuin tuo teos. Toiseksi... ei huvita.
Täydellistä takinkääntöä ei nähdä. Päädyin ratkaisuun, jossa säilytän blogin nimen, mutta vaihdan osoitteen itseironiaa tavoittelevaan sanaelmaan. Käytän siis vanhaa hyväksi havaittua keinoa, ja haukun itse itseni ennen kuin muut ehtivät.
Saas nähä koska itse nimikin vaihtuu. Olen havainnut kirjoittavani mieluummin tällaista normaalia pyörittelyäni kuin optimistikamaa. No, ehkä sitä positiivisuutta johonkin ujutetaan. Ja tarkka lukija löytää sitä monesta paikkaa, jos jaksaa etsiä. Yleensä tuskin jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti