Seuraava tapahtuma sattui jokin aika sitten. Tulin kotiin töistä, ja painuin saman tien suihkuun. Yksivuotias perilliseni tuli oven taakse vinkumaan. Söpöä, hällä on ollut ikävä, tuli mieleeni. Suihkun jälkeen avasin oven, ja lapsi hymyili aurinkoisesti. Jatkoin eteenpäin, mutta hän palasi jälleen vinkumaan kylppärin oven taakse. Vasta silloin heräsin todellisuuteen. Kiinnostava asia vessassa en ollutkaan minä. Ei mitään väliä, vaikka isi on ollut yhdeksän tuntia poissa kotoa. Pesukone on käynnissä!
Tällaisina tylyinä hetkinä lapsonen on erityisen söpö. Toinen vastaava tapahtuma on toistunut usein. Lähden kotoa, ja kysyn, tuleeko taapero sanomaan isille heihei. Lapsi lyllertää kovaa vauhtia paikalle, ja lyö oven kiinni nenän edestä. Kun se oven sulkeminen nyt vain sattuu olemaan mukavampaa kuin heiluttelu. :)
Meinasin kertoa myös, kuinka sööttiä on se, kun pyytää "tuuksä antamaan isille suukon", ja saa vastaukseksi raivoisan päänpudistuksen ja toiseen suuntaan matkaavan pienokaisen. Mut tää uhkaa pahasti mennä yhdeksi söpöjen asioiden luetteloksi. Mitä elämäni tosin tätä nykyä onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti