Joitakin vuosia sitten tapahtui nettimaailmassa sellainen käänne, että useat ihmiset lakkasivat pitämästä henkilökohtaisia kotisivujaan ja siirtyivät erilaisten blogien ja journalien pariin. Vastustin tätä muutosta silloin, ja vastustan edelleen. Kotisivut kun eivät sulje pois päiväkirjamahdollisuutta, vaan ovat vain laajempi kokonaisuus. Tämän vuoksi edelleen pidän kokonaisia sivuja kiinnostavampina, jos vain ovat hyvin rakennetut.
Pääasiassa noista syistä johtuen jätin tuolloin pykäämättä pystyyn omaa blogia. En muista oliko tämä jonkinlainen periaatepäätös. Jos oli, on tuo periaate nyt rikottu. En enää nykyään pidä periaatepäätösten rikkomista negatiivisena asiana. Periaatteet osaavat olla melkoisen rajoittavia. Jos jollekin päätökselle ei koe enää olevan tarpeeksi perusteita, ei sitä varmaankaan yleensä kannata pitää voimassa vain periaatteen vuoksi.
Lukioaikana tuskailin kovasti saadakseni pitkän matematiikan suoritettua. Olin päättänyt selviytyä siitä. Tuo päätös oli sellainen, joka olisi kannattanut perua. En kostunut tuosta kärsimyksestä mitään muuta kuin sen tunteen, että pidin pääni. Ei se tunne ollut lopultakaan niin hieno, että se olisi korvannut kaiken sen ajan ja vaivan. Lisäksi olisin voinut opiskella jotain hyödyllisempää. Matikkaakin osaisin varmaan paremmin, jos olisin käynyt sen vain lyhyenä. Tuolloin olisi voinut keskittyä helpompiin asioihin, kas kun pitkästä en tajunnut hevonkukkua, ja siinä samalla onnistuin hieman menettämään perustaitojani ja rutiinejakin. Tämä oli tapaus, jossa periaatepäätöksen pitäminen oli tyhmästi toimittu. Periaatteitaankin kannattaa siis kyseenalaistaa. Perusteet niiden pitämiseen voivat muuttua samalla tavalla kuin muutkin mielipiteet. "Vain tyhmät ja kuolleet eivät muuta mielipiteitään."
Näin olen upeasti perustellut sen, miksi voin aloittaa blogikirjoittelun. Olen kääntänyt tämän häpeällisen periaaterikkomukseni järkeväksi ja hyväksyttäväksi toiminnaksi. Omatuntoni on puhdas, ja on aina niin oleva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti